Tulosten tulkinta

GastroPanel®-testissä määritetään neljän biomerkkiaineen pitoisuudet verinäytteessä. Mahan limakalvolta erittyviä biomerkkiaineita ovat pepsinogeeni I (PGI), pepsinogeeni II (PGII) sekä gastriini-17 (G17). Lisäksi määritetään helikobakteerivasta-aineet (HPAbG).

Tulkitsemalla neljän biomerkkiaineen tulokset kokonaisuutena saadaan luotettavampi ja laajempi kuva mahalaukun limakalvon rakenteesta ja toiminnasta kuin tarkastelemalla biomerkkiaineiden arvoja erikseen.

GastroPanel®-raportti on kirjallinen lausunto,  joka kuvaa testin antamaa tulosta ja luokittelee sen yhteen viidestä diagnostisesta vaihtoehdosta: normaali (terve) maha, helikobakteeri-infektio, atrofinen antrumgastriitti, atrofinen korpusgastriitti ja atrofinen pangastriitti (antrum ja korpus). 

Klikkaa suurentaaksesi

Biomerkkiaineiden viitearvot

Biomerkkiaineiden viitearvot perustuvat dyspepsiapotilaille tehtyihin kliinisiin tutkimuksiin. Näissä tutkimuksissa potilaiden GastroPanel®-tuloksia on verrattu gastroskopian antamaan tietoon mahalaukun limakalvon tilasta.

GastroPanel®-raportti

GastroPanel®-raportti on lääkärin apuväline GastroPanel®-tulosten tulkintaan. Raportti sisältää biomerkkiainetulokset viiteväleineen sekä lyhyen sanallisen tulkinnan tuloksista. Raportti kertoo mahalaukun limakalvon tilasta, mahdollisesta vähentyneestä haponerityksestä ja näihin liittyvistä riskeistä. Lisäksi raportti antaa tarvittaessa suosituksen joko helikobakteerin häätöhoidosta tai gastroskopiasta.

GastroPanel®-raportti esimerkki 1: korpusatrofia

Gastropanel®-raportti esimerkki 2: terve maha

Kokeile oman GastroPanel®-raportin tekoa GastroPanel®-raportti –sovelluksella.

  viiteväli *
Pepsinogen I (PGI) 30 - 160 µg/l
Pepsinogen II (PGII) 3 - 15 µg/l
PGI/PGII 3 - 20
Gastrin-17b (G17b) 1 - 7 pmol/l
Gastrin-17s (G17s) 3 - 30 pmol/l
H. pylori IgG  (HPAbG) < 30 EIU

* GastroPanel®-viitearvot voivat muuttua uusien kliinisten tutkimusten valossa.

GastroPanelin® biomerkkiaineet

GastroPanel®-testissä mitataan neljää eri biomerkkiainetta: pepsinogeeni I, pepsinogeeni II, gastriini-17b sekä helikobakteeri IgG-vasta-aineet.

Helicobacter pylori IgG vasta-aineet (HPAbG)

HELIKOBAKTEERI esiintyy infektoituneella ihmisellä mahalaukun limakalvolla. Se tarttuu yleensä lapsuudessa ja aiheuttaa tulehduksen (infektio, gastriitti). Hoitamattomana helikobakteeri-infektio muuttuu krooniseksi ja jatkuu koko eliniän. Helikobakteeri-infektio on hyvin yleinen vanhemmissa ikäluokissa. Se lisää riskiä sairastua pohjukaissuoli- tai mahahaavaan. Osalla ihmisistä helikobakteeri aiheuttaa mahalaukun limakalvon surkastumisen ja toimintahäiriön (atrofinen gastriitti).  Atrofinen gastriitti on useimmiten oireeton. Se aiheuttaa hapottoman mahalaukun, jossa suun mikrobit, sinne kulkeutuessaan, kykenevät elämään ja tuottamaan ravinnon sokereista ja alkoholista syöpää aiheuttavaa asetaldehydiä. Vaikka helikobakteeri-infektio voidaan hoitaa, hapoton mahalaukku harvoin paranee, aiheuttaen merkittävän riskin sairastua maha- ja ruokatorvisyöpään. Hapottomaan mahalaukkuun liittyy myös B12-vitamiinin, raudan, magnesiumin, kalsiumin, sinkin ja eräiden lääkeaineiden imeytymishäiriöitä. Kalsiumin vaje aiheuttaa osteoporoosia ja B12-vitamiinin vaje saattaa aiheuttaa anemiaa, dementiaa, depressiota ja ääreishermostovaurioita. Tähystystutkimuksella (gastroskopia) voidaan atrofista gastriittia sairastavan henkilön mahdollinen mahasyöpä saada selville jo varhaisessa vaiheessa, jolloin mahasyövän ennuste oleellisesti paranee.  Helikobakteeri-infektio on todennäköinen, kun vasta-ainetaso on yli 30 EIU. Mikäli helikobakteerin häätöhoito on suoritettu, saattaa kuitenkin kestää useita kuukausia ennen kuin vasta-ainetasot normalisoituvat onnistuneenkin häätöhoidon jälkeen.

Pepsinogeeni I (PGI)

PEPSINOGEENI I - pitoisuus veressä kuvastaa mahalaukun runko-osan (korpus) limakalvon rakennetta ja toimintaa. Helikobakteeri-infektio tai autoimmuunitauti voivat aiheuttaa mahalaukun runko-osan limakalvon surkastumisen (korpuksen atrofinen gastriitti). Tästä seuraa veren pepsinogeeni I pitoisuuden lasku alle 30 μg/l, ja siihen liittyvä hapoton tai vähähappoinen mahalaukku. Jos potilaalla on mahalaukun runko-osan limakalvon tulehdus muttei atrofiaa (korpuksen gastriitti),  voi veren pepsinogeeni I pitoisuus olla jossain määrin koholla.

Pepsinogeeni II (PGII)

PEPSINOGEENI II - pitoisuus veressä kuvastaa koko mahalaukun limakalvon rakennetta ja toimintaa. Sen pitoisuus verenkierrossa nousee mahalaukun limakalvon tulehduksessa (gastriitti). Syynä on useimmiten helikobakteeri-infektio, joskus myös jokin muu tekijä kuten eräät lääkeaineet, bakteeri-, virus- tai parasiitti-infektio, sappi-refluksi (sappinesteen nousu ohutsuolesta mahalaukkuun), väkevät mausteet tai alkoholi. Yli 10 μg/l arvot viittaavat usein tulehdukseen.

Pepsinogeeni I/Pepsinogeeni II (PGI/PGII) -suhde

PEPSINOGEENI I / PEPSINOGEENI II - suhdetta käytetään yhdessä pepsinogeeni I:n kanssa mahalaukun runko-osan limakalvon surkastumisen diagnosointiin (atrofinen korpusgastriitti). Atrofisessa korpusgastriitissa suhde pienenee ollen alle 3.

Gastriini-17-paasto (G17b)

GASTRIINI-17 - pitoisuus veressä kuvastaa mahalaukun pohjaosan (antrum) rakennetta ja toimintaa. Gastriini-17 erittyy yksinomaan antrumin ja pohjukaissuolen G-soluista. Biohitin monoklonaalinen vasta-aine mittaa biologisesti aktiivisen amidoidun gastriini-17 peptidin (sulfatoitu ja ei-sulfatoitu), jolla on spesifinen reseptori enterokromafiinin kaltaisten solujen (ECL) pinnalla (kolekystokiniinireseptori, CCK2R). Gastriini-17:a vaikutuksesta ECL-soluista vapautuu verenkiertoon histamiinia, mikä hakeutuu parietaalisolun pinnalla olevaan histamiinireseptoriin ja stimuloi sen kautta suolahapon eritystä. Veren gastriini-17 pitoisuus (paastoarvo) laskee mahan sisällön happamuuden lisääntyessä (pH alle 2.5) (alle 1 pmol/l merkitsee lisääntynyttä suolahapon eritystä). Gastriini-17 paastoarvo laskee myös antrumin limakalvon atrofiassa, jolloin G-solut häviävät. Matala paastoverinäytteen gastriini-17 taso voi siksi merkitä joko lisääntynyttä suolahapon eritystä tai antrumin limakalvon atrofiaa (edellyttää kuitenkin parantunutta tai hoitamatonta helikobakteeri-infektiota). Jos gastriini-17 pitoisuus on yli 7 pmol/l, on kyseessä yleensä suolahapon erityksen väheneminen; lievä väheneminen (7 – 10 pmol/l), vähähappoinen mahalaukku (10 – 20 pmol/l), hapoton mahalaukku (yli 20 pmol/l), jonka taustalla on usein PPI-lääkitys, korpuslimakalvoon rajoittuva atrofia tai antrumin limakalvon tulehdus (antrum-painotteinen gastriitti, katso Pepsinogeeni II).

Lisääntynyt suolahapon eritys saattaa lisätä ruokatorven refluksitaudin komplikaatioiden riskiä. Refluksitaudissa (närästys) mahansisältöä (suolahappo, pepsiini)  pääsee ruokatorveen, varsinkin jos ruokatorven alasulkijalihaksen (LES) toiminta on huono. Seurauksena voi olla haavainen ruokatorven tulehdus ja ns. Barrettin ruokatorvi, jotka hoitamattomina ovat ruokatorvisyövän riskitekijöitä.

Gastriini-17 stimuloitu (G17s)

Gastriini-17 erityksen tärkeimmät kiihdyttäjät ovat vagushermon tonus, gastriinia vapauttava peptidi-hormoni, mahalaukun antrumosan venyttyminen ja proteiinipitoinen ruoka. Erottelu helikobakteeri-infektion aiheuttaman antrumin limakalvon atrofian tai lisääntyneen suolahapon erityksen välillä (gastriini-17 basaali < 1 pmol/l) voidaan tehdä gastroskopialla (suositeltava) tai mittaamalla gastriini-17-vaste proteiinistimulaation jälkeen. Mikäli stimuloitu gastriini-17 arvo on edelleen matala (alle 3 pmol/l) voi tämä viitata antrumin atrofiseen gastriittiin edellyttäen, että potilaalla on joko hoidettu tai meneillään oleva helikobakteeri-infektio. 

Protonipumpun estäjät (PPI) ja biomerkkiaineet (GastroPanel®)

PROTONIPUMPUN ESTÄJÄT vähentävät suolahapon eritystä parietaalisoluista. Lääkkeen metaboliitti sitoutuu palautumattomasti parietaalisolun protonipumppuun. Suolahapon pitoisuuden vähentyessä mahalaukussa gastriini-17 eritys lisääntyy. Sillä on troofinen (solujen määrä kasvaa ja proteiinin tuotto lisääntyy) vaikutus mahalaukun limakalvon pepsinogeeneja erittäviin soluihin, jolloin pepsinogeeni I ja II tasot verenkierrossa nousevat ja säilyvät korkeina melko pitkään. Protonipumpun puoliintumisaika on n. 18 tuntia, sen vuoksi kestää 4-10 vrk ennen kuin suolahapon eritys on palautunut normaaliksi hoidon päätyttyä. Aktiivisen palautejärjestelmän johdosta gastriini-17 pitoisuus vähenee samanaikaisesti (4-10 vrk:ssa). Näin ollen gastriini-17 on erittäin hyvä merkkiaine suolahapon erityksen säätelystä.  Pitkäaikaisen PPI-lääkityksen lopettamisen jälkeen seuraa erittäin voimakas ”happosyöksy”, jolloin potilaan närästysoireet palautuvat voimakkaina (gastriini-17 tason on tällöin yleensä erittäin matala).

Hakulomake: